Rudolf

Taiston jälkeen meille muutti novascotiannoutaja Rudolf. 
Rudolf tuli meille niin vahingossa kuin koira vaan voi tulla.

Olimme kaipailleet noutajaa muutamien hukkaan jääneiden kyyhkyjen jälkeen ja ajatuksissa pyöri käyttölinjainen kultainennoutaja tai karkeakarvainen saksanseisoja. 
Kohtalo kuitenkin päätti toisin kun töihini asteli pieni tollerin pentu uusien omistajiensa kanssa. Omistajat olivat jo eläkeiässä ja äärimmäisen villi tollo aiheutti harmaita hiuksia, hajonneita huonekaluja ja jopa mustelmia kun oikein riehaantui. 
Rudolf kävi asiakkaanani säännöllisesti kunnes eräänä päivänä omistajat tiedustelivat josko olisin kiinnostunut ottamaan hänet itselleni. Pentu oli silloin 3,5kk, eikä meidän pitänyt vielä ottaa uutta koiraa. 
Lupasin kuitenkin keskustella kotona ja palata asiaan.
Illalla otin asian puheeksi ja olin ihan varma ettei J ikinä suostuisi. Hän kuitenkin yllätti ja sanoi että voisihan siitä vähän kysellä lisää.

Otin puhelimen kouraan ja soitin Rudolfin kotijoukoille ajatuksena kysellä vähän vanhempien terveydestä, käyttötuloksista jne.
He pyysyvät jos voisin mennä käymään kun olisi helpompaa kasvokkain jutella. Koska kello oli jo melko paljon maanantai iltana kysyin jos seuraava päivä sopii, mutta he ehdottomasti toivoivat että tulisin samantien. 
Ei muuta kuin takkia niskaan ja menoksi. J sanoi ettei jaksa mukaan koska "kyllähän sinä noi koirahommat paremmin tiedät". Lopulta juoksi kuitenkin perään todeten että pakkohan hänen on tulla etten tule koiran kanssa kotiin. 
Varttia myöhemmin hän istui lattialla ja tollerin pentu repi sylissä parrasta. Janne oli myyty ja tulimme koiran kanssa kotiin. 

Rudolf kotiutui hetkessä, mutta valitettavasti hänellä ei ollut ihan sellaista taipumusta noutamiseen mitä olisin toivonut. Riistaviettiä sen sijaan kyllä löytyi ja aloimme ahkerasti leikin varjolla opettelemaan myös noutohommia. Tämä oli ensimmäinen noutajani ja vaikka miten kyselin apua tutuilta niin olisin tarvinnut kokeneen kasvattajan apua. Noutaminen nimittäin vahvistui, mutta se vahvistui liikaa ja tällä hetkellä Rudolf ei vieläkään ole valmis sillä kuumuu hommasta ihan liikaa. 

Rudolf on äärimmäisen älykäs, motivoitunut ja nopea. Aivan järjettömän nopea. Hän tekee kaiken täysillä. Oppii nopeasti niin hyvässä kuin pahassa ja kyllästyy helposti toistoihin. Tämän kanssa treenaaminen on vähän sellaista nuoralla tanssia. Kun olisi tarkoitus harjoitella vaikkapa luovutusta niin ennenkuin ehdin palkata toivotusta käytöksestä on hän tehnyt jo kymmenen temppua ajatellen että joku varmasti menee oikein. Naksutin onkin ollut kova sana jotta palkka tulee oikeaan aikaan eikä esimekiksi silloin kun hän heittäytyy kynnöspellolle esittämään kuollutta vaikka piti tulla sivulle. 

Rudolf myös kuumuu todella herkästi ja homma menee aivan yli. Tämä kausi ollaan vaan istuskeltu passissa kuuntelemassa pauketta ja harjoiteltu rauhoittumista. Hän nimittäin noutaa pellosta laukauksen jälkeen vaikka ne muoviset kuvat jossei muuta keksi. 
Rauhoittuminen siis on työn alla edelleen.

Rudolf toimii myös kauriilla ja peuralla karkottavana koirana sekä supikoirien pintapyynnissä. On hän joskus yrittänyt kyllä luolaankin survoutua. 

Olen vähän leikitellyt ajatuksella agilitystä tämän kanssa, jos vaan saisin vuorokauteen lisää tunteja.